Varpu alkaa blogata

“Yleisön pyynnöstä” siirsin treenipäiväkirjani tänne 9.10.2008 alkaen. Olen arkistoinut tänne muutamia vanhoja kirjoituksiani, joilla on ainakin mulle itselleni merkitystä. Niissä ei ole tilastoja tai ennätyksiä, vaan linkkejä, lainauksia ja pohdintoja…

Vanha treenipäiväkirjani on kokonaisuudessaan luettavissa täältä

“A person is ´fit´when he or she has the ability to do what he or she wants in life. If you have the strength, speed and endurance to do the things that you want to do, then you are fit. If you can´t do what you want because of physical limitations, you´re not. End of story.”

Frank Forencich

Laihdu!Helposti, hiilihydraattitietoisesti, hyväntuulisesti

Evoluutio ja fitness

Kirjoittaessani artikkelia Kunto ja terveys -lehteen palasin Frank Forencichin kirjan Play as if your life depends it pariin. Kirjan alaotsikko on: functional exercise and living for Homo sapiens. Aikoinaan Marko suositteli minulle kirjaa, hän tiesi että pitäisin siitä. Kirja herätti todella paljon ajatuksia jo ensilukemalta, mutta ilmeisesti vasta Afrikan matkalla päässäni naksahti se juuri oikea vaihde tämän kirjan syvällisempään ymmärtämiseen.

Jo kirjan alkusitaatti Herbert Spenceriltä on kuin suoraan tämänhetkisestä ajatusmaailmastani: “People are beginning to see that the first requisite to success in life is to be a good animal.”

Forencich kirjoittaa:

“We all want to get in shape, that´s clear enough, but we´re also looking for meaning and depth in the process. Many of us are looking for particular changes and improvements to our bodies, but we also suspect that there´s more to physical training than just sets, reps and mileage. We´re looking for something that´s relevant to the totality of our lives, something that is satisfying, substantive and sustainable. Not only that, we´re looking for something that´s interesting, exciting and fun.”

Forencich kirjoittaa siitä, miten fitnesskirjallisuudessa käsitellään ihmisruumista tai sen tiettyä ominaisuutta erillään kokonaisuudesta, ja varsinkin erillään ihmisen evoluutiosta. Forencich huomauttaa, että nykyihmisen huono terveys on suoraa seurausta liikkumattomasta elämäntavasta. Hän väittää, etteivät nykyiset liikuntaohjelmat tai tapa suhtautua liikuntaan toimi kuten niiden pitäisi.

Kun ajattelee vaikkapa niitä lukemattomia naisia, jotka hikoilevat aerobictunneilla ja tekevät pitkiä toistoja kevyillä painoilla erilaisissa kuntosalikoneissa vain saadakseen sieluunsa sen tunteen, että tekevät jotakin terveytensä ja ulkonäkönsä eteen, on helppo uskoa Forencichin olevan oikeassa.

Forencich kiteyttää kirjansa teeman:

“After two decades of study, struggle and experimentation I´ve come to the conclusion that what we need is a paradigm for human fitness that meets few simple conditions: it´s got to have some relevance to human origins, it´s got to speak to the functional performance of the human body and it´s got to be fun. In other words, we need a paradigm for exercise and fitness that´s primal, practical and playful.”

Forencichin koko kirja kulkee vastavirtaan nykyisessä fitness-kulttuurissa: hän asettaa toiminnallisuuden ulkonäön edelle. Hän korostaa iloa ja leikkiä liikunnassa. Hänen ihanteenaan on ihminen, joka on liikkuva, joustava, kestävä. Ihminen, jolla on kehittynyt tasapainoaisti ja koordinaatiokyky.

Olen aina vieroksunut ajatusta, että kipu ja vauriot ovat kehittymisen edellytys. Vaikka ajatus kuinka perustuisi ihmisen fysiologiaan, minusta siinä liioitellaan jotakin hyvin vahvasti. Oletan, että tarvittavasta mikroskooppisesta, hiuksenhienosta vauriosta on kehitetty rääkkäämisdogmi, joka ei viestitä muuta kuin sitä, miten kauas ihminen on etääntynyt luonnollisista vaistoistaan.

Forencichin sanoin:

“As you will see, this book takes an ambitious, broad-ranging look at human physical conditioning. It is not a book of fitness tips that will get results in “just minutes a day”. It will not reveal the secret training methods used by movie stars, Navy Seals, Green Berets, Ninja warriors or Hollywood stunt men. It will not tell you how to melt fat, banish your belly or lose your gut. It will not chisel your abs, sculpt your thighs, build massive arms or give you buns of steel, It will not make you look like a supermodel or improve your sexual performance. This is not a quick-fix method, nor is it a promotion for nutritional supplements or exercise products. This book is not a medical guide or a fitness prescription; it will not “turn back the clock”, make you young again or prevent you from dying. And above all, this is not a book for Dummies, Idiots or Morons.”

Suosittelen ankarasti!

Heilautus (swing) kahvakuulilla

Marko on tehnyt uuden opetusvideon aloittelijoille. Kannattaa tsekata!

Heilautus kahvakuulilla

Tarzan ja Getto Pump

Olli Posti laittoi linkin saatteella “paras palautumisvinkki ikinä”. Olen valmis uskomaan!

Ollin  Tarzan-projektia voi seurata täällä.

Apostolinkyytiä Pyhän Jaakobin tiellä

Ostin Frankfurtin lentokentältä kirjan, jota jo pitkään olen halunnut: Hape (Hans-Peter) Kerkelingin Ich bin dann mal weg – Meine Reise auf dem Jakobsweg. Kirja on ollut bestsellerlistojen ykkösenä yli kaksi vuotta saksankielisessä maailmassa, ja myynyt yli miljoona kappaletta, ehkä juuri siksi että se on hauskalla tavalla epätodennäköinen ja odottamaton.

Hape on koomikko, joka on tehnyt televisiolle lukuisia oikeasti hauskoja hupisarjoja (aika usein olen huomannut, että ne joita yleensä pidetään kauhean hauskoina, ovat minusta tylsiä ja teennäisiä väkisinnaurattajia, mutta Hape on poikkeus – hänen sketsinsä ovat hervottomia). Kirjassaan tämä tunnettu koomikko kertoo pyhiinvaellusmatkastaan. Eikä siinä mennä kliseisiin: hän ei ole „tullut uskoon“ tai ryhtynyt julistajaksi, vaan kertoo toisaalta ilman sarkasmia ja toisaalta ilman kuluneita kristillisiä hokemia yhden pyhiinvaeltajan tarinan.

Vuonna 2001 Hape Kerkeling tunsi, että on aika pitää paussi. Kuin sattuman kauppaa hänen käsiinsä osui kirja, jossa kerrotaan apostoli Jaakobin mukaan nimensä saaneesta patikkareitistä Saint-Jean-Pied-de-Portista Ranskasta Santiagoon Espanjaan, apostolin haudalle. Matka on 600 kilometriä ja se kulkee yli Pyreneitten. Se on katolisen maailman suuressa suosiossa, tosin reittiä ovat kulkeneet myös lukemattomat skeptikot ja  henkisyyden etsijät, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta.

Tunnettu sohvaperuna ja ketjupolttaja lähti yksin matkalle etsimään itseään ja ehkä jumalaansa. Lähtiessään hän määrittelee itsensä buddhalaiseksi kristillisellä silauksella; matkalla hän löytää syvässä meditaation tilassa sen, mitä kutsuu Jumalaksi. Joku voisi tulkita, että hänestä tuli kristitty buddhalaisella silauksella.

Pieni, mutta mielenkiintoinen sivujuonne kirjassa on se, että Hape on katolisen kasvatuksen saanut homoseksuaali. Hän ei salaa julkisuudelta asuvansa miehen kanssa. Paavi ei varmasti Hapen pyhiinvaelluskirjaa hyväksy. Katolisuuden ja homoseksuaalisuuden suhdetta Hape ei kuitenkaan kirjassaan käsittele lainkaan.

Hape kirjoittaa käänteentekevästä kokemuksestaan:

„Schweigen ist einfach, denn daran habe ich mich ja halbwegs gewöhnt. Die Bauern auf dem Feld, an denen ich vorüberziehe, grüße ich wortlos und sie tun dasselbe. Sie scheinen mein Schweigen zu respektieren. Aber mein Denken zu stoppen ist fast unmöglich. In Gedanken stimme ich ständig irgendwelche Lieder oder denken zusammenhanglosen Schrott nach: ´Wo sind meine Hausschlüßel? Zigaretten kaufen! Kaputte Füße! Hunger auf Kartoffelsalat!´

Irgendwann schalte ich im Kopf tatsächlich den Denkstrom ab und denke einfach nichts mehr. Einen weg zu beschreiben, den man ohne Gedanken geht, ist nahezu unmöglich, da man die Dinge nur noch ungefiltert und ohne sie zu bewerten wahrnimmt. Und wertfreies wahrnehmen lässt sich später kaum schriftlich formulieren.

Alles wird eins: mein Atem, meine Schritte, der Wind, der Vogelsang, das Wogen der Kornfelder und das kühle Gefühl auf der Haut. Ich gehe in Stille. Drücke ich während des wanderns mit meinen Füßen auf den Weg oder drückt der Weg auf meine Füße? Ohne meine Gedanken bin ich ohne Ausdruck und die Landschaft, die Geräusche und der Wind beeindrucken mich nicht. Auch Hässlichkeiten wie eine tote Katze auf dem Weg oder Schönheiten wie die Schneebedecten Gipfel des kantabrischen Gebirges hinterlassen keinerlei Eindruck. Diese totale Abwesenheit von Druck ist ein barmherziger Zustand. Er bringt keinen Spaß, aber auch kein Leid mit sich.

Und am Ende des Weges stelle ich fest: Wenn ich mich nicht in Wort und Gedanken ausdrucke, beeindruckt mich auch nichts! Weder Wind noch Regen. Wenn mann seinen Ausdruck im Denken und Handeln, Sprechen, Singen, Tanzen nicht gelegentlich pausieren lässt, verselbständigt er sich und das Ergebnis ist die Erzeugung ständigen Drucks.

Jeder eigene Ausdruck führt zu einem Eindruck bei anderen und der erzeugt in ihnen neuen Ausdruck, der wiederum für einen selbst beeindruckend ist. Wer sich ständig ausdrückt, ist auch immer beeindruckt. So entstehen Ehekräche und Weltkriege. Irgendwann legt dieser ständige Druck jeden lahm. In der Stille herrscht kein Druck. Wenn ich nichts denke, nichts ausdrücke, bin ich aber trotzdem immer noch da. Auf dem Weg treffe ich eigentlich immer wieder nur auf eins:

Auf mich. Und was ich in Zukunft ausdrücke, werde ich mir noch genauer überlegen als bisher.“

(Anteeksi, mutta olen niin hidas kääntäjä, etten ryhtynyt suomennusurakkaan, joten ylläkirjoitettu avautuu vain saksankielentaitoisille).

Hape löytää meditatiivisen mielentilan. Hänen pyhiinvaellusystävänsä, englantilainen Anne ilmaisee asian sanomalla: „Drop the thought!“ Se on hyvin lähellä käsitettä (vaikka ei aivan sama ajatus) jota minulla on ollut tapana käyttää: „silleen jättäminen“.

Hape kulkee kuusi viikkoa ja kuusisataa kilometriä, melkein koko matkan jalkaisin. Hän kirjoittaa lukuisista tapaamistaan pyhiinvaeltajista oivaltavasti, viisaasti ja humoristisesti. Matkalla hän kohtaa sekä pyhimyksiä että kaikenlaisia veijareita, tekopyhiä, himokkaita, välinpitämättömiä – ja riiteleviä pariskuntia, joiden pyhiinvaellusmotiiveja on vaikea kuvitella.

Hän tapaa jopa helsinkiläisen Seppin (ilmeisesti kaverin nimi on Sepi, mutta saksalaiset ymmärtävät tuommoiset aina tuplakonsonanttina, vrt. Matti, jonka he ääntävät Mati). Seppi on parimetrinen, kovakuntoinen kaveri, joka marssi 40 kilometrin päivävauhtia kaljan voimalla. Illat hän ryyppäsi pyhiinveltajien yömajoissa ja päivät pyhiinvaelsi. Kunnes kaatui ja satutti jalkansa. Taas saivat suomalaiset mainetta satojen tuhansien saksalaislukijoiden keskuudessa …

Ich bin dann mal weg Bookyssä

6.7.2009

1.Reipasta sauvakävelyä välillä hiitahdellen 52 min. Maxsyke 144 (79%), keskisyke 116 (64%), -567 kcal.

Ihanaa, kun helle on hellittänyt! Täällä satoi yöllä ja aamulla, nyt on raikasta, pilvistä ja lämpötila laskenut vajaat kymmenen astetta. JEE! Olen taas ollut reipas ja iloinen heti aamusta. Mun puolestani pitäkää helteenne, ei ole mun juttu … Ihan riittävän hikinen olin kotiin palattuani ilman hellettäkin.

2.Tiikeri-qigongia

Pieni kahvakuulatreeni:

korkeita vetoja / 8kg, työntöjä / 8 kg

yhden käden deadlift steppilaudalla /16 kg ja 12 kg

pystypunnerruksia /12 kg

tempauksia / 8 kg

treenin kesto 25 min.

3.Pilatesta 40 min.

Frankfurtin ympäriajo 5.7.2009

Lähdimme sunnuntaina aamukahdeksalta ajelemaan pitkin hiljaisia katuja. Kiersimme sellaisia Frankfurtin kulmia, joita emme ennestään tunteneet juuri ollenkaan. Ajoimme meiltä Praunheimin kautta Höchstiin, jossa kiersimme katsomassa sen vanhaa kaupunkia ja linnaa, sieltä pyöräilimme Mainin rantaa pitkin Westhafeniin, josta jatkoimme yhä rantaa pitkin keskustaan.

Istahdimme Äppelwoille/vehnäoluelle ja katselimme ohiajavia teräsnaisia ja -miehiä. Frankfurtissa pidettiin parhaillaan Ironman-kisoja, mitä emme tienneet etukäteen, koska kumpikaan meistä ei seuraa urheilu-uutisia.

Jatkoimme retkeämme Osthafeniin ja lähdimme sieltä polkemaan kohti Nordweststadtia. Matkalla sattui hupaisa episodi: poljimme pyörätietä pitkin jalkakäytävää, Ironmanit polkivat viereisellä tiellä, joka oli suljettu liikenteeltä. Tien varrella oli pieniä ryppäitä hurraajia ja kannustajia. Kun me fillaroimme ohi, yksi vanha mies kommentoi, että hitaanpuoleisia olemme, mutta kannusti meitä kuitenkin lehmänkellolla; porukalla oli hauskaa. Me poljimme Bornheimista Kalbachiin ja sieltä Bommersheimin kautta kotiin. Jonkinlainen Frankfurtin ympäriajo siis.

Aamulla oli miellyttävä ajokeli, mutta päivän mittaan kuumuus alkoi rasittaa. Huolimatta 50-suojakertoimen aurinkorasvasta naamani punoitti ja kärsi. Tauot mukaanlukien retkemme kesti 6 h 45 min. Maxsyke oli 166 (91%), keskisyke 116 (64%), laskennallinen kulutus -4338 kcal. Matkan pituus 61 km. Matka TUNTUI 70 kilometriltä … Viimeiset kymmenen kilometriä olivat kärsimystä, ja niistä viimeiset kolme kidutusta. Kädet ja jalat olivat turvoksissa, ja hassua kyllä käteni olivat niin väsyneet että ne tärisivät. Jalat eivät, ne olisivat vielä toimineet pidempäänkin. Takamus oli niin hellänä, etten oikein istua kärsinyt. Ja koska „training by yrjöampäri“ ei ole mun heiniäni, en saanut tilanteesta minkäänlaisia kiksejä. En jälkeenpäinkään tuntenut mitään euforiaa, ainoastaan fyysistä väsymystä, joka muistutti triathlon-kokeiluni jälkeistä pahoinvointia. Ja kuten kuvaan kuuluu, yli 2000 miinuskalorit nostivat painoani kilolla. Mies keveni puoli kiloa. Epistä!

*p* laittoi mulle sähköpostia nettipimentoni aikana ja kyseli, käytänkö pehmustettuja pyöräilyhousuja. En ole päässyt vastaamaan, niinpä vastaan nyt: käytän. Aina pyöräillessäni. Kutsun niitä pamppuhousuiksi (etymologia juontaa juurensa Pampers-vaippoihin). Omistan kahdet, toiset ovat lyhyet pyöräilyalushousut, toiset lyhyet päällyshousut. En tilannut niitä nettikaupasta, vaan ostin sovittamalla, mikä oli hyvä sillä yleensä kokoni on M, mutta jenkkilämitoitusten mukaiset pamppuhousuni ovat kokoa L. Alushousut olen havainnut liian kevyiksi, niiden pehmusteet eivät suojaa tarpeeksi, niinpä käytän päällyshousuja shortsien alla. Mutta aina eivät nekään riitä, kuten tämänpäiväinen osoitti.

*p* kysyi myös, onko minulla pyöräilykengät ja sellaiset polkimet joihin kengät kiinnitetään. Ei ole, en halunnut sellaisia. Mulla ei ole niin kiire pyöräillessäni (minähän retkeilen, enkä kilpaile kenenkään kanssa vauhdissa), ja minusta ne on hankalat. Siis KUVITTELEN niiden olevan, en ole koskaan kokeillut. Jos vaikka kaadun, miten saan pyörän sujuvasti irti koivistani? Sitä paitsi kun niillä lähtee kävelemään, kulku on ankan vaapuntaa. Olen nähnyt. Kerran meinasin läkähtyä nauruun, kun yhdellä äijällä oli kanariankeltainen pyöräilypusero ja hän vaappui pyöräilykengissään oikein lesona ohitseni.

2.7.2009

Tiikeri-qigongia

Pieni kahvakuulatreeni:

lämmittelynä korkeita vetoja, työntöjä ja tempauksia/ 8 kg

rinnallevetoja ja heilautuksia /16 kg (en voinut edes yrittää pystypunnerruksia, koska helteen vuoksi kädet eivät pysy sekuntiakaan kuivina, eikä mulla ole mitään magnesiumia tarkoitukseen; ruveta nyt vielä olkkarissa sen jauhon kanssa sotkemaan …)

Lantion ja jalkojen supervenyttelyjä (hitto sen kirjan ohjeet on hyviä, teen muutamia niitä liikkeitä aina aamuin illoin sängyssä).

Treenin kesto 45 min.

PS. Näinä hellepäivinä olen keksinyt kahvakuulille lisäkäyttöä: ne toimivat hyvinä ovenpönkkinä, kun haluan pitää läpivetoa koko asunnossa!

Treenit viikolla 26

23.6.2009

1.Tiikeri-qigongia

pieni kahvakuulatreeni: lämmittelynä työntöjä ja heilautuksia ja tempauksia/ 8 kg,

rinnallevetoja /16 kg, pystypunnerruksia /12 kg, jäähdyttelynä korkeita vetoja /8 kg

ravisteluja ja pyörittelyjä

2.Pilatesta 1 h.

3.Sauvakävelyä 50 min.

26.6.-30.6.2009

Olin työmatkalla Helsingissä ja kaikki liikunta tuli kävelemisestä. Mutta kävelinkin sitten päivittäin useampia tunteja ja kilometrejä pitkin Helsingin helteisiä katuja ja puistoja. Olipa kiva olla Suomessa!

Treenit viikolla 25

16.6.2009

1 h pilatesta

½ h kävelyä

Kirjoitamme parhaillaan Ilkka Salmenkaidan kanssa uusiksi Laihdu ilman nälkää 1:stä, sen kolmas kokonaan uudistettu painos ilmestyy syyskuussa. Siitä innoittuneena kokeilen Atkinsin induktiota, hiilareita <20 g. Toistaiseksi vaikutelmani on: nesteet pois, mutta ruokavalio on yrps…

21.6.2009

Kestin atkinsia reilut kaksi päivää … Sitten alkoi vatsakatarri vihoitella (se on ollut iät ja ajat oireeton!) ja tuli aivan hirveä närästys. Erittäin-vhh ei siis todellakaan ole mun ruokavalioni (heh, varsinainen uutinen). Ilmeisesti se sotkee ruoansulatuselimistöni happo-emäs-tasapainon tai jotain … Treenaamiseen ei puhti riittänyt missään vaiheessa. Oloni erittäin vähähiilarisella oli tismalleen samanlainen kuin tärkkelysmässyn jälkeen: samea, tunkkainen ja vetämätön.

Tänään 1 h sauvakävelyä.

PS.

Tiedän, tiedän: Atkinsin induktio on tarkoitettu runsaasti ylipainoisille, mutta olin juuri lukenut niin paljon sen nesteitä poistavasta vaikutuksesta, että ajattelin kokeilla sen vaikutusta lymfaongelmiin. Ensimmäisenä päivänä vaikutus oli tuntuva, mutta varsinaisesti en asiaa päässyt testaamaan, koska evhh ei sopinut ruoansulatuselimistölleni(kään).

Treenit viikolla 24

9.6.2009

1. Tiikeri-qigongia

Kahvakuulatreeni:

lämmittelyjä / 8 kg (korkeita vetoja, heilautuksia ja tempauksia)

3 x 5 riveä / 16 kg

pystypunnerruksia / 16 kg (oikea käsi 2 x 3 toistoa, vasen käsi 2 x 1 toisto, eka kerta kun onnistuin vasurilla, joten eipäs hymyillä siellä!)

yhden käden heilautuksia 10 / 16 kg

kahden käden heilautuksia 10/ 16 kg

pystypunnerruksia 2 x 5 / 12 kg

jäähdyttelyjä / 8 kg (kyykkyjä, korkeita vetoja, työntöjä)

Treenin kesto 35 min., maxsyke 196 (112% :D), keskisyke 104 (59%), -280 kcal.

2. Pilatesta 30 min

11.6.2009

50 min. reipasta sauvakävelyä.

13.6.2009

Pyöräilyä 3 h 15 min. Pyöräiltiin Köngisteinissa ja ympäristössä, ihailtiin vanhoja taloja ja maisemia. Nautittiin linnunlaulusta ja auringonpaisteesta. Kilometrejä tuskin tuli kahtakymmentäviittä enempää (välillä pyöräilimme metsäpoluilla, joissa eteneminen oli hidasta kaikkien juurakoitten yms. vuoksi).

Maxsyke 162 (93%), keskisyke 121 (69%), laskennallinen kulutus -2795 kcal (mistä lienee sykemittari taas arponut).

Meillä oli eväinä banaanit, vähän pähkinöitä ja karpaloita sekä kudu-biltongia (kuivattua kudu-antiloopin lihaa). Olen tarkkaillut pyöräretkillämme ja havainnut, että 1½ tuntia on se raja, jonne asti energiavarastoni riittävät normaalin melko vähähiilarisen aamiaiseni jälkeen (raejuusto, marjoja, siemeniä). Sitten tarvitsen jo banaanin tms. Tämänpäiväiset eväät toimivat mainiosti, paitsi välipalana myös lounaana (aamiaisesta oli jo lähtiessämme kulunut aikaa kolmatta tuntia).

Pitää varmaankin taas kerran muistuttaa, että seuraan noita kulutuksia osittain siksi, että näen vähän treenin tehoja (tänään oli puolet matkasta aika ylämäkistä), sekä osittain silkkaa huumorintajuani. Näillä kulutuksilla huomaa jo selvästi, ettei se kaava ihan niin yksinkertainen energy in – energy out ole.

Minusta on lystikästä seurata millaisilla miinuskaloreilla minä EN laihdu … :)

Eikä kyse ole edes siitä, että söisin kovasti enemmän niinä päivinä, jolloin liikun paljon. En nimittäin syö enempää. Näläntunne pyörälenkin jälkeen on normaalia selvempi, hiukan voimakkaampi, mutta ei mitään sellaista hirmuista huikoa, josta ei jokseenkin normaalilla syömisellä selviäisi.

14.6.2009

Pyöräilyä 3 ½ h . Tänään lähdimme jo aamulla puoli kahdeksalta liikkeelle, oli kiva pyöräillä kun oli vielä raikasta, eikä ulkona ollut paljoa liikkujia. Ajoimme ensin Saalburgin suuntaan, siinä on loppumatkasta juuri ennen itse Saalburgin linnoitusta sellainen kilometrin mittainen loiva ylämäki, jota on kiva punnertaa. Vanhat ukot (ainakin mun ikäiset ;)!) pyöräilivät kevyesti ohitsemme …

Tänään eväinämme oli omenat ja biltongia. Puolikas omena kahdessa erässä ei ihan riittänyt energiatankkaukseksi. Alkoi paluumatkalla meno hyytyä. Tuli siitä etenemisestä välillä mieleen ikivanha ilmaisu: munamankeli. Kutsuuko kukaan enää nykyisin pyörää munamankeliksi?

Maxsyke 160, keskisyke 120, -2219 kcal. Kilometrejä tuli ehkä kymmenisen enemmän kuin eilen, mutta ihan yhtä jyrkkiä ylämäkiä ei ollut.