“A person is ´fit´when he or she has the ability to do what he or she wants in life. If you have the strength, speed and endurance to do the things that you want to do, then you are fit. If you can´t do what you want because of physical limitations, you´re not. End of story.”
Frank Forencich
Aamupäivällä reipasta sauvakävelyä sateisessa metsässä 1 h.
Iltapäivällä hormonijoogaharjoittelua 1 h. Hengitystekniikan yhdistäminen liikkeisiin tuntuu hankalalta. Mutta olo on harjoituksen jälkeen tyttömäinen!
Portaissa juoksua ja reipasta kävelyä sateessa (30 min.)
Tiikeri-qigongia, ravisteluja, pyörittelyjä ja pieni kahvakuulatreeni (korkeita vetoja, pystypunnerruksia, heilautuksia 8 kg ja 12 kg, sekä tempauksia 8 kg, ravisteluja ja pyörittelyjä (yht. 30 min.)
Jotta kenenkään ei tarvitsisi arvailla, ilmaisen oman kantani heti alkuun: olen rokotusneutraali. Pätevyyteni immunologiassa (jota ei siis ole) ei riitä arvioimaan rokotusten tarpeellisuutta, tehoa, vaikutuksia eikä riskejä. Suhtaudun skeptisesti kaikkiin salaliittoteorioihin, minusta joidenkin rokotusvastaisten “informaatio”-sivujen toiminta on vastuutonta, koska niissä ihmiset joilla ei ole asian vaatimaa pätevyyttä esiintyvät “asiantuntijoina”. He ottavat ison vastuun harteilleen.
Mutta omalta kohdaltani minun on helppo ratkaista asia: en ole ottamassa sikainfluenssa-rokotetta, kuten en ole koskaan ottanut mitään muutakaan influenssarokotetta. Sen sijaan minulla on voimassa olevat hepatitis-, vesikauhu- ym. rokotteet, jotka vaaditaan tai ovat suositeltavia tiettyihin esim. Afrikan maihin matkustavilta. Minut on tänä vuonna rokotettu myös malariaa vastaan. Ja olen matkustellut niin lähellä kolerariskin aluetta, että olisin ottanut kolerarokotteenkin, mutta täkäläinen lääkärini kieltäytyi ymmärtämästä pyyntöäni. Minusta on hienoa, että sellaiset sairaudet kuin polio ja isorokko on saatu kuriin rokotuksien avulla. En siis ole rokotevastainen.
Mutta influenssa?
Ensinnäkin, miksi sairastumme influenssaan? Jos jätetään pois ihmiset, jotka ammattinsa vuoksi ovat tartuntavaarassa, sekä ne jotka ovat sairauden tms. vuoksi riskiryhmää, niin miksi me tavikset saamme influenssan? Me saamme sen siksi, että
1) meillä on puutteellinen hygienia, ts. emme pese käsiämme tarpeeksi usein ja tarpeeksi hyvin
2) joku pärskii päin pläsiä
3) meidän ruokavaliomme sisältää liikaa sokeria ja mahdollisesti transrasvoja ja liian vähän mikroravinteita, minkä seurauksena elimistömme on tulehdustilassa.
4) meillä on krooninen stressi.
jne.
Tragically Fit -blogin kirjoittaja määritteli hyvin
“Why not live the life of a physical culturist? Make a commitment to total body health and wellness. Eat natural foods, exercise every day. Stay active. Eating right and exercising will also help you manage your stress level which is also key to a healthy immune system. Get enough sleep, 7-8 hours a night. Don’t make excuses that you don’t have time to take care of yourself properly. Like George Hackenschmidt said, “If you don’t take the time to take care of yourself, you will be obliged to find the time to be ill.”. You don’t need the flu shot, there’s not one ingredient in there that you would choose to put in your body. Be healthy and the rest will take care of itself.”
Sikainfluenssarokotetta en siis aio ottaa, koska minun on helppo ratkaista oma arvojärjestykseni. Pelkään enemmän pysyvää hermosairautta kuin kuolemaa. Vaikka riski olisikin promillen luokkaa, en halua ottaa sitä riskiä että kuulun tuohon promilleen. En ole hysteerinen, en usko urbaanilegendoja. Olen vain looginen ja pistän asiat omaan arvojärjestykseeni. Ensijaisesti keskityn influenssan torjuntaan käytössäni olevin keinoin. Jos tauti tulee, poden sen. Jos tauti tappaa, hyvä on.
The gentlemen do battle: The Chap Olympiad.
Viikonloppu on mennyt kuten viime viikkokin: työn merkeissä. Ei liikuntaa, ja olo on tönkkö ja väsähtänyt sen mukaisesti.
Eilen reipasta kävelyä 1 h.
Tänään:
Tiikeri-qigongia
pyörittelyjä, ravisteluja
15 min.
Kahvakuulatreeni teemalla ”pidä se yksinkertaisena”
heilautuksia 24 kg (kahden käden), 8/12/16/12/8 kg (yhden käden)
korkeita vetoja ja pystypunnerruksia / 8 kg
pyörittelyjä ja ravisteluja
15 min.
Hormonijoogaa. Apunani oli paitsi oma käännökseni hormonijoogaharjoituksen kulusta myös saksalainen DVD (joka valitettavasti ei ole yleisessä levityksessä).
40 min.
Ensi viikolla pääsenkin Anja Huovisen hormonijoogaoppiin. Ajatukseni on ryhtyä harrastamaan sitä säännöllisesti.
Lähdimme torstaiaamuna ajamaan kohti Saksan kaakkoisinta nurkkaa Berchtesgadeniin. Ajelimme hissuksiin, joten olimme vasta kahden jälkeen iltapäivällä perillä. Torstaina ehdimme ennen pimeän tuloa (kello 17 on jo säkkipimeää) kiertää hiukan Oberschönauta, jossa sijaitsi majapaikkamme Gasthof Kohlhiasl. Patikoimme tunnin ajan pitkin kyläteitä ja sitten olikin jo aika mennä nauttimaan ensimmäiset paikalliset oluet.
Perjantaina menimme aamiaiselle heti, kun aamiaistarjoilu alkoi. Niinpä olimme jo puoliyhdeksältä patikkavarusteissa valmiinä lähtemään liikkeelle. Perjantain kohteemme oli Watzmannhaus.
Reitti oli todellakin varsinainen sydämen ja verisuonten kuntotesti. Menomatka oli tietenkin pelkkää nousua ja puuskutusta. Paluumatka oli sitten pohkeiden ja etureisien piinaa.
Reitti oli kuitenkin enimmäkseen helppokulkuista, eikä missään vaiheessa eteen tullut esimerkiksi metalliputkiaskelmia pitkin kallionseinämää kiipeämistä … Tiedän kokemuksesta, että siinä vaiheessa korkeanpaikankammoni pysäyttäisi matkanteon.
Reitti kulki Oberschönausta Ständlerin, Hammerstielin, Schapbachin, Saubenalmin ja Mitterkaseralmin kautta Falzalmiin (1670 m), joka jäikin määränpääksemme. Watzmannhausille olisi pitänyt jatkaa sakeassa sumussa. Ja sitä emme pitäneet viisaana.
Alkuperäisestä reittisuunnitelmastamme jäi uupumaan yhden tunnin patikointi ylöspäin. Ehkä olisin sisulla jaksanut, olisin ainakin yrittänyt ilman tuota sumua. Palasimme siis samaa reittiä takaisin laaksoon. Matkan pituus oli noin 23 km. Korkeusero 1000 m, kuljettu korkeusero 2000 m. Retken kesto 7 h 30 min. Tauot olivat aika lyhyitä. Maxsyke 174 (93%), keskisyke 132 (71%). Kulutus 6476 kcal (“Mit Vorsicht geniessen!” tuumi ukkoni tuon kuullessaan).
Lauantaina määränpäämme oli Grünstein. Sinne pääsee kolmea reittiä: kiipeämällä kallionseinämää pitkin ylös, patikoimalla jyrkempää rinnettä tai patikoimalla loivempaa. Me patikoimme ylös jyrkkää rinnettä ja tulimme alas loivempaa reittiä.
Tällä kertaa retki kesti 5 h ja kulutus oli 3014 kcl. Syke ei noussut missään vaiheessa yhtä korkealle kuin edellispäivänä, mutta jalat saivat taas paluumatkalla kyytiä (olivat vielä edellispäivästä hiukan kipiät).
Alppihytille saavuttua kuuluu joko juoda olut tai syödä kaakkua. Ei liene vaikea arvata, kumpaa tein. Tukka ei ole hyvin, mutta kello näkyy.
Sunnuntaina kiertelimme paluumatkalla Regensburgin vanhaa kaupunkia noin tunnin verran. Kaupungissa ei pysty liikkumaan törmäämättä Thurn und Taxis -nimeen. Me emme käyneet Gloriaa tapaamassa (vaikka täti entisenä punkkarina ja nykyisenä kreivittärenä onkin aika mielenkiintoinen) mutta tietenkin kävimme syömässä bratwursteja ja paikallisia erikoismakkaroita regensburgereita – ja maistoimme paikallista olutta.
Kirjoitan alppipatikoinnista artikkelin tämän vuoden viimeiseen Kunto ja terveys-lehteen. Siinä kerron tarkemmin vaikutelmistani.
Ja jos joku kiinnittää huomiota tähän oluen mainostamiseen, väännettäköön rautalangasta: kulutin patikoinnissa pidennetyn viikonlopun aikana noin 10 300 kcal. Jos olisin juonut enemmän kuin 1-2 olutta päivässä, en olisi urakasta selvinnyt. Mutta Baijerissa nyt kertakaikkiaan kuuluu syödä makkaraa ja juoda olutta!
Oon aina tykännyt kovasti itävaltalaisesta Falcosta. Falco on syntynyt samana vuonna kuin minä mutta kuollut jo 11 vuotta sitten.
Tässä Falco on täysin suvereenisti oma itsensä, mutta sitten törmäsin videoon, jossa Falco oli epävarma. Arvaankohan, miksi ;)?
Tutkin asiaa lisää. Oujjee, tässä mulle roolimallia kerrakseen: Brigitte Nielsen in Galaxis
Attityydi on mulla ainakin ihan oikea …
Pyöräilimme Ikea-lenkin. Vauhtini oli perjantaistakin hitaampi, aikaa meni 1 h 25 min. Ukko kyllästyi mun kyntämiseen ja ajoi ylimääräiset 5 km ympyrää. Mutta ilma oli ihana, aurinkoa ja lämmintäkin +16°C. maxsyke 165 (88%), keskiksyke 137 (73%), kulutus kait 1388 kcal (nää on kyllä ihan uskomattomia lukuja, mutta polarini on kyllä putsattu ja paristo toimii :))
Kävimme läpi varusteita ensi viikon patikkareissulle. Lähdemme torstaina ajamaan kohti Berchtesgadenia, ja pitää varautua siihen, että Alpeilla on lunta ja paljon kylmempi kuin täällä meidän seuduilla. Tarkoitus on tehdä patikkaretkiä vähän sääolosuhteitten mukaan …
Saksalaisissa luonnonpuistoissa on hyvin usein niin kutsuttuja Trimm-Dich-Pfadeja (trimmaa-itsesi-polkuja), joihin on pystytetty erilaisia puisia telineitä, joiden päällä ja joiden avulla voi harrastaa liikuntaa. Reininlaaksossa Marienthalin kylässä olevan Neitsyt Marialle omistetun fransiskaaniluostarin yhteyteen on rakennettu Trimm-Dich-Pfad sielua varten.
Luostarikirkon eteisen seinä on täysi tauluja, joita ovat lahjoittaneet ihmiset, joita “Maria on auttanut”. Kiipesimme ensin katsomaan metsäkappelia (Ketteler Kapelle), joka oli pystytetty jonkun 1800-luvun piispan kunniaksi. Sen jälkeen kiersimme nk. pyhiinvaellusreitin luostarin puutarhassa.
Sinne tänne reitin varrelle oli laitettu pieniä tauluja, joissa annettiin erilaisia mietiskelytehtäviä. Esimerkiksi puron rannalla oli taulu, jossa kehotettiin pyhiinvaeltajaa antamaan veden virrata ikään kuin sieluun. Toisessa kohdassa neuvottiin tekemään ristinmerkki tietoisesti keskittyen. Ja niin edelleen. Reitin varrella oli useita alttareita, joiden eteen ihmiset olivat katkaisseet pikkuoksista ristejä.
Sitten kiersimme “Tammenlehväreitin”, joka kulki rinteillä esimerkiksi pitkin Filosofientietä. Matkan varrella oli alttareita, fransiskaanimunkkien hautausmaa – ja kaikki oli niin kaunista ja rauhallista, että sielu tosiaankin tuli trimmatuksi valppaaseen tilaan.
Patikkaretkemme kesti 1 h 40 min. Liikunnallisesti vaativia nämä tämmöiset reitit eivät todellakaan ole, ne ovat tarkoituksellisesti sellaisia, että niistä selviävät niin lapset, vanhukset kuin muista syistä huonosti liikkuvatkin. Mutta kaunis syysretki meillä oli!
