Tänään huomasin jo aamulla ärtymyksen valtaavan mieltä. Kaikenlainen tyhmyys ja ajattelun puute – ja toisen ihmisen aidon kuuntelun puute alkoi kyrsiä (enkä nyt puhu ukostani, vaan yleisemmällä tasolla).

Silloin, kun ihmiset oikein alkavat käydä hermoon, kannattaa aina katsoa peiliin. Sen olen oppinut. Kyllä se syypää löytyy peiliin katsomalla! Vaikka kyrsiihän sekin …

Niinpä oli tyhjennysharjoituksen aika:

27.11.

Bornheim Bombseja (ja lujempaa kuin naapurit välittäisivät)

Ravisteluja ja pyörittelyjä

10 kyykkyhyppyä

10 lällypunnerrusta

10 kyykkyhyppyä

25 kahden käden pystypunnerrusta / 8 kg kuula (ravistelutaukoja kolme välillä)

2 työntöä oikealla kädellä/16 kg (vasen ei edelleenkään onnannut)

20 rinnallevetoa /16 kg

2 x 5 pystypunnerrusta /12 kg

10 kyykkyhyppyä

10 lällypunnerrusta

treenin kesto 24 ja ½ min.

Maxsyke 169 (90%), keskisyke 134 (72%), kulutus 359 kcal.

Nyt on kädet hiukan tutisevaiset, on niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi reuhtonut kuulien kanssa. Koska en ole lainkaan kilpailuhenkinen, kuten jaksan jankuttaa, mun motivaationi kuulailuun on toisaalta puhtaasti lihaskunnon ylläpitäminen (ja osteoporoosin ennaltaehkäisy) sekä toisaalta AGGRESSIOITTEN purku. Tänään olisi ollut nyrkkeilysäkille käyttöä! Ja sellaisen aion vielä hankkia, kunhan ensin saan treenitilan jostakin muualta kuin keskeltä olohuonetta.

Sain väsähtäneen ruumiini ja mieleni virkistymään hormonijoogaharjoituksella. Nyt meni enää 50 min. Lihaslukot ovat hiukan vaikeita oppia, samoin ujjayi-hengitys, mutta huomaan kyllä kerta kerralta edistyväni. Bonusharjoituksena leijona, joka on varmaankin hupaisin hathajoogaliike!

Koska kuulemma jokaisen itseään kunnoittavan bloggaajan pitää täyttää seuraava hömppälista, tein työtä käskettyä

1.Kolme viimeistä ostostani: ruokaa, ruokaa, kirja (Scarpetta)

2.Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni on: en kyllä usko, että kännykästäni löytyy yhtään julkkista, isoa eikä pientä

3.Viimeksi googlasin floritsiinin

4.Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut neonpunainen muovitakki (leikkinahkaa), mutta siitä on KAUAN. Onneksi mulla on nykyisin puolisona tyyliniekka, jolla on hyvä maku. Ei tartte ite valita …

5.Käsilaukussani on yleensä avain, lompakko, kännykkä, huulirasva (-puna), kampa, nenäliinoja

6.Suosikkikatuni koko maailmassa on hiekkatie, joka vie Maunin halki (Pohjois-Botswanassa)

7.Tyypillisin asuni tällä hetkellä on trikoot ja teepaita

8.Hienoin/kallein ostokseni on mulla ei ole koskaan ollut rahaa hienoon tai kalliiseen. Mulle on ostettu timanttisormus …

9.Olen riippuvainen rakkaudesta ja kahvista. (peesaan Ania)

10.Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla

itseni näköinen avusteisesti

11.Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi

joko Amazonin nettikirjakauppa tai Joensuun tori. Inhoan shoppailua (pl. muutamat tasokkaat outletit).

12.En ole ikinä ostanut mitään Tv-shopeista

13.Parhaat outlet-löydöt teen

Frankonia outletistä Würzburgista takit, urheilukuteet Philadelphian outleteistä, gourmet-kattilat ja viinilasit WMF:n outletistä

14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin

ihailemieni tyyli-ikoneitten vaatteet eivät sopisi mulle (ks kohta 16)

15.Seuraava suuri hankintani on

en ole suunnitellut mitään chilivotkaa ja krakovan makkaroita suurempaa (varsovassa viikonloppuna)

16.Tyyli-ikonejani ovat

Lauren Bacall ja muutamat hänen aikalaisensa

17.Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän kenkiä.

Olen eri mieltä. Samoin mieheni.

18. Unelmieni laukku on sellainen, josta löytyy ja johon mahtuu. (peesaan taas Ania)

19.Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun rahaa

jos ei ruokaostoja ja ihonhoidon perusaineita lasketa shoppailuksi, en juuri nimeksikään. Useimmat päiväni ovat ”en osta mitään tänään päiviä”

20.Verkossa shoppailisin mieluiten kirjoja

21.Suosikkimuotiblogini on

onko sellaisiakin? :P

22.Olen kauneimmillani silloin,

kun olen omimmillani

23.Makutuomarinani toimii

ukko

24.Hiukseni ovat just nyt

lyhyet kuin pikkupojalla ja pystyssä

25. Toiveammattini on tämä nykyinen mutta palkan kanssa…

Hormonijoogaa 1 h ja kävelyä 30 min. Jotenkin en saa itseäni treenaamaan oikein kovatehoisesti. En osaa tulkita kroppaani, onko kyseessä vain laiskuus, vai sanooko jokin biologinen kelloni/mittarini että ota iisimmin kaamosaikaan?

Sika- tai muutakaan flunssaa ei meidän pienperheessämme ole vieläkään (KOPKOP). Miehen työkavereista 60-70% on sairaina. Rokotusta emme kumpikaan ole ottaneet, emmekä aio ottaa. Viime päivinä saamani sähköpostit vahvistavat päätöstämme:

Lääkäri NN (nimi jää minun tiedokseni): “aivan liian vähän tutkittu lääke, varsinkin, kun vaikutetaan ihmisen immunologiasysteemiin.THL:n porukka on vastuutonta.”.

Lääkehuollon lehtori,farmaseutti NN (nimi jää minun tiedokseni): “rokote on kehitetty eri viruskannasta kuin mitä varsinainen sikainfluenssana tituleerattu virus on, enkä aio suositella yhdellekään läheiselleni sen ottamista”.

En edelleenkään vastusta rokotuksia yleensä (suhtaudun varauksella vain juuri tähän rokotteeseen), enkä usko salaliittoreorioihin, mutta terve järkeni ja looginen päättelykykyni kertoo, ettei sellaisesta yhdistelmästä kuin jumalaton kiire ja suuret taloudelliset voitot voi seurata parasta mahdollista lopputulosta. Kuten eräs terveydenhuollossa toimiva ystäväni totesi, joka vuosi kuolee tuhatkunta ihmistä Suomessa suoraan tai välillisesti ns. tavalliseen kausiflunssaan. Mutta siitä ei vaan kohkata.

Tähän tietysti vastatietona kannattaa mainita, että olen myös kuullut että THL:n asiantuntijat ottavat kaikki itselleen ja perheenjäsenilleen rokotteen. Joten totuus lienee taas siellä jossakin välissä?

Toinen, mikä uutisoinnissa on pistänyt silmääni, on suomalaisviranomaisten vakuuttelu, ettei mikään, mikä koskee rokotetta muualla maailmassa, päde Suomessa. Se vanha tuttu Suomi-ilmiö, Suomessahan uraanikin halkeaa riskiä vailla…

Jos virus muuntuu sellaiseksi kuin esim. aikoinaan espanjatautia levittänyt, antaako rokote tosiaankin suojan myös sille? Nyt olen nähnyt viranomaisvakuuttelua, että antaa. Kumma juttu. Kausiflunssarokotteesta todetaan ainakin täällä Saksassa aina automaattisesti, että se antaa suojan vain juuri ko. viruksen levittämälle flunssalle, ei muiden virusten levittämälle. Missä se raja sitten kulkee, olen tasan väärä ihminen vastaamaan. Johtopäätös: en edelleenkään halua vaikuttaa kenenkään toisen päätökseen rokotteen ottamisessa, kunhan omalta kohdaltani olen ajatellut asian näin.

Päivän treeni:

tiikeri-qigongia, ravisteluja ja pyörittelyjä

heilautuksia, korkeita vetoja, tempauksia ja työntöjä 8 kg kahvakuulalla

hormonijoogaa.

yht 1 h

Sain sähköpostissa linkin kiinnostavaan artikkeliin (kiitos taas, Outi!), jossa kerrotaan vuorikiipeilyä harrastavasta naisesta.

Carinalla oli ennen kiipeilyn aloittamista korkeanpaikankammo, mutta harrastuksen avulla hän pääsi siitä eroon. Pelkoon hän on oppinut suhtautumaan järjellä.

– Totta kai kiipeillessä on tervettä pelätä, mutta kokemuksen myötä oppii hallitsemaan pelkoa. Uskon iästä olevan hyötyä. Elämänkokemus on tuonut harkintakykyä, joka on tärkeä vuorilla. Jos olosuhteet ovat vastaan, silloin pitää kääntyä takaisin.

Poden korkeanpaikankammoa, mutta minulle siedätyshoidoksi riittää patikointi vuorilla. En edes harkitse vuorikiipeilyharrastusta, mutta kiinnostavaa minusta on tuossa toisaalta naisen attityydi, toisaalta hänen tapansa treenata.

PS. Joulukuussa ilmestyvässä Kunto ja terveys -lehdessä on artikkelini alppipatikoinnista Berchtesgadenissa.

Työmatkani Suomessa oli varmaankin virusten juhlaa, niin paljon tapasin ihmisiä, jotka olivat menossa sairastumiseen, tulossa sairaan luota jne. Jossakin vaiheessa huomasin alkavani röhiä ja keuhkoputki alkoi “tuntua”. se meni kuitenkin ohi c-vitamiinitankkauksella ja parantavalla meditaatiolla (ja nyt pääsen tietysti foliohattujen seuraan, mutta uskon todellakin ajatuksen parantavaan voimaan :)).

Lentomatkat tietysti aina viimeistelevät virushyökkäyksen, kun sama ilma kiertää tilassa, jossa on useita kymmeniä ihmisiä. Niinpä kotiin tultuani olen havainnut, että kroppani taistelee taas kerran joitakin pöpöjä vastaan. Pöpö roikkuu kynsin hampain kiinni minussa, mutta kroppa pistää tarmokkaasti hanttiin. Siksi olen keskittynyt olemaan stressaamatta, syömään superravinteikkaasti ja nukkumaan paljon. En ole treenannut, koska olen ajatellut elimistön tarvitsevan nyt kaikki voimavaransa.

Tänä aamuna olo tuntui jo niin paljon omenaisemmalta, että lähdin sauvakävelylenkille. Kiersimme pidemmän lenkin tuolla pellolla ja sen jälkeen testasimme pyöräni ohjaustangon asentoa ja uusia ergonomisia kädensijoja. Yhteensä liikuntoa 1 h 30 min.

Mielenkiinnolla seuraan taistelun jatkumista! Vapise sikaflunssa!

Hormonijoogaa 1 h. Sitten kun opin, harjoitus kestää noin 35 minuuttia. Nyt teen vielä hitaammin, ja välillä toistan koko liikkeen, jotta saisin kaikki osaset menemään oikein. Treenissä yhdistetään hengitysharjoituksia (kundaliinijoogasta), lukkoja (astangasta) sekä asanoita. Vaikutus oli taas aineenvaihduntaa vilkastuttava ja mieltä rauhoittava ja ilostuttava.

Työmatkalla Suomessa minulla oli ilo saada pari tuntia yksityisopetusta hormonijoogassa. Nyt tajuan taas lisää, miten liikkeet suoritetaan. Tunne oli jälkikäteen todella ihana ja aineenvaihdunta sai kyytiä! Minusta tuli vannoutunut hormonijoogaaja (se täytyy nyt vaan mahduttaa qigongin ja kahvakuulailun ja pyöräilyn ja sauvakävelyn ja patikoinnin ja ja ja… joukkoon!)

Helsingin joogayhdistys järjestää hormonijoogaan tutustumiskurssin 22.11.

Aamupäivällä reipasta sauvakävelyä sateisessa metsässä 1 h.

Iltapäivällä hormonijoogaharjoittelua 1 h. Hengitystekniikan yhdistäminen liikkeisiin tuntuu hankalalta. Mutta olo on harjoituksen jälkeen tyttömäinen!