Kuluneella viikolla kokeilin Aki Loikkasen antikata-paastoa, tosin sovellettuna. Sen ideahan on, että paastotaan ilman että keho rupeaa syömään lihaksiaan.
Jottei purkavaan aineenvaihduntaan jouduttaisi, nautitaan ruoka- sekä kalium- ja magnesiumsuolaa riittävästi, ei lopeteta vakituisia lääkkeitä eikä kahvinjuontia, otetaan vesiperäruiskeita tai suolihuuhtelupusseja, syödään 20-30g pilkottua maitoheravalmistetta, lihalientä tarpeen mukaan.
Mutta koska olen niin paljon lukenut Diana Schwarzbeinia, ja uskon hänen tavoin että paasto on aina stressi elimistölle, yritin lievittää paaston synnyttämää hormonaalista stressiä antioksidanteilla (en todellakaan väitä olevani viisaampi kuin Aki, mutta olen niin pirun omapäinen etten usko yhtäkään gurua kritiikittä). Sovelluksiani olivat:
Ensinnäkään en missään tapauksessa rupea mihinkään suolihuuhteluihin. Suoleen kuulu bakteerikanta, jotta se voi toimia, mitäpä sitä pois huuhtelemaan… Sen sijaan tajusin oikein hyvin, että massa suolessa kuona-aineineen saattaa aiheuttaa päänsärkyä paastotessa. Niinpä käytin vanhan kansan glaubersuolaa. Glaubersuola on laksatiivi, joka lienee menettänyt suosionsa, kun se on suolaa (iik!). Tämä oli antikatapaaston inha osio, mutta toisaalta päätäni ei missään vaiheessa särkenyt.
Toisekseen päätin ottaa mukaan kolme lasillista vihannesmehua. Ajattelin, että otan niiden kanssa Dr. Wolzin Sanuzella Zym -entsyymi-vitamiini-preparaatin, monivitamiinin ja omega 3:a. Lisäksi mulla on edelleen meneillään Akin määräyksestä kupari-seleeni-glukosamiini-kuuri, joista ainakin glukosamiini neuvotaan ottamaan ruokailun yhteydessä. Astronautin ruokiini kuului vielä iltaisin vahva magnesium.
Kolmannekseen käytin heraproteiinia (Mannisen heraproteiini-isolaattia) kai enemmän kuin 20-30 g. Minulla ei ole talousvaakaa tällä hetkellä, mutta prodea kului 1 dl – 1 1/2 dl päivässä. Heraprotskun liotin veteen tai kivennäisveteen ja maustoin steviosidilla.
Versiossani tuli kaloreita noin 500-600 päivässä, joten kyse on pikemminkin ENE-dieetin ja paaston välimuodosta.
Aloitin maanantaina sisäänajon. Tarkoitukseni oli olla ihan kasvisruoalla, mutta tein illalla niin hemmetin hyvää villisikapataa, että pakkohan sitä oli maistaa. Sitä padasta otin sitten lihalientä (olin tehnyt ison annoksen), lihaliemeni siis oli itse luista keitettyä ja sisälsi myös melko paljon rasvaa.
Tiistaina aamiainen oli sitten jo tomaattimehua ja heraproteiinia ja astronautin ruokaa. Lounas oli lihalientä ja porkkana-kaali-mehua. Iltapäivällä taas lihalientä. Illansuussa tuli ensimmäisen kerran kunnon huiko, otin palan juustoa. Illalla tomaattimehua ja heraproteiinia ja astronautin ruokaa. Putosin ilmeisesti heti tanakasti ketoosiin, minulla ei ollut tuota iltapäivähuikoa lukuunottamatta nälän tunteita. Olisikin ollut kummallista, mikäli niin ei olisi olut, ottaen huomioon viisi vuotta jatkuneen vähätärkkelyksisen ruokavalioni. Mielialani oli hyvä. Naureskelin itsekseni, että alanko valaistua, kun halusin poltella kynttilöitä ja kuunnella klassista musiikkia.
Keskiviikkona sama kuvio, paitsi että juustoa kului kaksi palaa (melko reiluja, tulitikkulaatikon kokoisia).
Torstaina oli kunnon lihaliemi loppunut ja keitin laihempaa kasvislientä. Se saattoi vaikuttaa, koska oloni oli todella energiaton. Juustoa kului kolme palaa, muuten olisin nukahtanut istualleni. En ollut kiukkuinen, mutta olo oli samea, kaikkea muuta kuin valaistunut. Yöllä heräsin mahtavaan suonenvetoon, magnesium ei siis ole imeytynyt? Ihoni alkoi osoittaa kärsimisen merkkejä (rasvattomuus vaikuttaa näin nopeasti!). Poskipääni ärtyivät ja kropan iho alkoi kutista, jouduin rasvaamaan kroppaani pari kertaa päivässä, ja kasvojani ja käsiäni tosi paksusti. En enää ihmettele, että Madonna huhujen mukaan joutuu öisin rasvaamaan itsensä kauttaaltaan paksusti ja pukeutumaan sukelluspukuun…
Perjantaina toistui sama, astetta huonompana. Ihon kutina paheni. Aloin miettiä, etten todellakaan halua olla mikään hilsehtivä askeetti-kuikelo. Yöllä taas suonenvetoa.
Kolme ensimmäisen päivän aikana lymfapöhöä poistui 2 kg verran.
Lauantaina halusin jaksaa pyöräillä, joten päätin aloittaa vähittäisen nousun paastosta. Loikkasen suositus antikatan kestolle on 5 pv – 2 viikkoa. En tiedä laskeeko hän paastosta nousun paastoon kuuluvaksi. Mutta koska olin heti ensimmäisestä päivästä ketoosissa, ainakin joltakin osin rasva-aineenvaihduntani toimii kuten pitää. Aloitin ottamalla mukaan raejuuston Söin eilen kaksi purkkia raejuustoa, höyrytettyä parsakaalia paloina (mikä oli virhe, se olisi pitänyt muussata, maha turposi) ja runsaasti oliiviöljyä, heraprotskua ja illalla kasviskeittoa. Iho rauhoittui heti, eikä enää kutise. Ruoan määrä oli eiliseen liikunnan määrään nähden liian vähäinen, mutta energiani riitti, joten mahdollisesti kroppa poltti rasvojaan. Toivon mukaan sitä eikä lihaksia niinkään…
Tänään uutena tulevat kananmunat. Näin jatkan usein käyttämäni ruoka-aine kerrallaan. Kun otan yhden kerrallaan takaisin lautaselle ja seuraan kroppani reaktioita, saattaa selvitä olenko allerginen jollekin ruoka-aineelle. Kun siis sekä Loikkasen että mun itseni näkemys on, ettei kaikki täsmää mun aineenvaihdunnassa.
Tätä jatkuu nyt sitten koko tulevan viikon.
Tähänastinen johtopäätökseni kokeilustani on, ettei paastoaminen edelleenkään ole mun hommaani, MUTTA tuommoinen päivän parin antikata on loistava pöhönpoistokonsti esimerkiksi juhlien jälkeen, joten aion ottaa sellaisen mini-antikatan elämäntavaksi.
